”Mannerheimin luottokaksikko”
Vuosina 1941 – 45 nimitettiin 191 miestä Mannerheim-ristin ritareiksi. Se oli sotilasarvosta
riippumaton korkein mahdollinen tunnustus taistelukentällä osoitetusta poikkeuksellisesta
kyvykkyydestä. Neljä palkituista sai ristin kahteen kertaan.
Asikkalan kunta ja Pajarin Poikien Perinneyhdistys järjestivät keskiviikkona 16.10.2024 kaksi
merkittävää tilaisuutta kunnianosoituksena kahdelle Asikkalassa syntyneelle Mannerheim-ristin
ritarille, kenraalimajuri Aaro Pajarille ja everstiluutnantti Kalervo Loimulle. Päivän ohjelmassa
olivat näyttelyn avaus Tammenlehvätalossa sekä maanpuolustusjuhla Vääksyn yhteiskoulussa.
Perinnepäivä alkoi kukkalaitteiden laskulla kenraalimajuri Aaro Pajarin muistopaadelle Asikkalan
kirkonmäellä. Tuo muistopaasi pystytettiin vuonna 1977 kunnioittamaan Pajarin elämäntyötä ja
perintöä.
Tammenlehvätalossa avatun näyttelyn teemana on ”Kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari nro 12 Aaro Pajari ja Mannerheim-ristin ritari nro 158 Kalervo Loimu – Asikkalassa syntyneet”. Se
tuo esille näiden kahden sankarin sotatiet ja saavutuksia. Näyttelyn materiaalin on koonnut
sotahistorian ja Pajarin tuntijamme Tuomo ja sen pystytti yhteistyössä Tuomon kanssa Asikkalan
kunnan kulttuurituottaja Solja Järvenpää.
Osa näyttelyn materiaalista on saatu lainaksi Tampereen Suojeluskunta- ja Lottamuseosta.
Näyttely on avoinna yleisölle lokakuuhun 2025 asti – pääsääntöisesti lauantaisin. Näyttelyn
avaukseen valittiin ajankohta, jolloin samana päivänä tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta siitä, kun
Aaro Pajari ja Kalervo Loimu palkittiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristillä, Pajari toisen
kerran.
Avajaissanoissani totesin: ”Johtamani perinneyhdistys teki asiasta aloitteen ja Asikkalan kunta
ryhtyi kanssamme tuumasta toimeen. Kiitän jo tässä vaiheessa asikkalalaisia ja ennen kaikkea
näyttelyn pystytyksessä kanssamme ahertanutta Solja Järvenpäätä siitä, että olemme nyt tässä
tilanteessa.
Sekä Pajari että Loimu olivat molemmat Asikkalassa syntyneitä, Aaro vuonna 1897 ja Kalervo,
lempinimeltään Kali, vuonna 1906. Huolimatta tuosta yhdeksän vuoden ikäerosta, pojat tunsivat
naapureina toisensa hyvin ja perheet olivat keskenään tekemisissä.”
Avajaissanoissani totesin: ”Johtamani perinneyhdistys teki asiasta aloitteen ja Asikkalan kunta
ryhtyi kanssamme tuumasta toimeen. Kiitän jo tässä vaiheessa asikkalalaisia ja ennen kaikkea
näyttelyn pystytyksessä kanssamme ahertanutta Solja Järvenpäätä siitä, että olemme nyt tässä
tilanteessa.
Sekä Pajari että Loimu olivat molemmat Asikkalassa syntyneitä, Aaro vuonna 1897 ja Kalervo,
lempinimeltään Kali, vuonna 1906. Huolimatta tuosta yhdeksän vuoden ikäerosta, pojat tunsivat
naapureina toisensa hyvin ja perheet olivat keskenään tekemisissä.”
Pajari ja Loimu taistelivat yhdessä lähes viisi vuotta. Heidän yhteiset saavutuksensa olivat
talvisodassa ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa v 1941 niin ylivertaisen vakuuttavia, että ylipäällikkö
Mannerheim antoi sen jälkeen tälle luottokaksikolleen vaativimmat tehtävät. Suursaaren valtaus
1942 ja Tornion valtaus 1944 osoittivat, että kaksikko oli ylipäällikön luottamuksen arvoinen.
Marsalkka palkitsi heidät Tornion valtauksen jälkeen ansioistaan Mannerheim-ristillä, Pajarin jo
toiseen kertaan ja Marskin omasta aloitteesta.
Esittelin avaussanojeni lopuksi paikalla olleet päivän juhlahenkilöiden jälkeläiset: Aaro Pajarin
nuorempi tytär Helena Turpeinen, Pajarin vanhemman tyttären poika Jarmo Talasrinne sekä Kali
Loimun pojat Kari ja Jukka.
Kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrback otti Asikkalan puolesta näyttelyn vastaan korostaen iloaan,
että näin upealla tavalla muistetaan kahden paikkakunnalla syntyneen Mannerheim-ristin ritarin
muistoa. Hän oli tyytyväinen siitä, että näyttely on saatu Asikkalaan ja että täällä myös järjestetään
upea kansalaisjuhla.
Avajaiset alkoivat MPK Hämeen soittokunnan ryhmän esittämällä kunniamarssillamme ”Pajarin
pojat” ja päättyivät reippaaseen kappaleeseen ”Muistoja Pohjolasta”.
Maanpuolustusjuhla ”Asikkalan omat ritarit” Vääksyn yhteiskoululla oli ensimmäinen iso tilaisuus
tuossa upouudessa koulussa. Tilaisuuden juontajana toimi Asikkalan oma kansanedustaja Hilkka
Kemppi (kesk.).
Tilaisuuden avasi Asikkalan kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljanen värittäen sanojaan
henkilökohtaisille kokemuksilla.
Maanpuolustusjuhlaan toivat viehättävän tuulahduksen nuorelta sukupolvelta Asikkalan
musiikkiopiston taitajat – viuluduo Elli Auvinen ja Minea Helenius, säestäjänään opettajansa
Matleena Karjalainen.
Juhlapuheessani esittelin aluksi yhdistyksemme ja kerroin lyhyesti Pajarin ja Loimun yhteisestä
taipaleesta itsenäisyystaisteluissamme, heidän ansioistaan tulla palkituiksi sekä Loimun osuudesta
Lapin sodassa. – ”Loimusta tuli JR 16:n esikuntapäällikkö Aittojoella tammikuun alkupäivinä 1940.
Pajarin ja Loimun sotilaallinen yhteistyö kesti lähes viisi vuotta ja päättyi 21.10.1944. Tuolloin
Pajari pidätettiin valvontakomission määräyksestä perättömänä syytteenä vankien
surmauttaminen Suursaaren valtaukseen liittyen.
Loimu jatkoi sotaansa. Hän saavutti eversti Kuistion johtaman divisioonan kärkenä poltetun
Kittilän kirkonkylän 25.10. Tammikuussa -45 perustettuun JR 1:een muodostettiin samana päivänä
”Taisteluosasto Loimu”. Tuo osasto soti mm jo Uhtulla tutuksi tullutta 6. Vuoristodivisioonaa
vastaan. Vahvennettu ”Osasto Loimu” hyökkäsi saksalaisten asemiin Masselvarrissa, josta
viimeiset saksalaisyksiköt vetäytyivät Norjan puolelle 27.4.1945. Tuota päivää vietetään meillä
nykyään Kansallisena veteraanipäivänä.”
Katsauksessani tämän päivän turvallisuuspoliittiseen tilanteeseemme toin ensin esille Ukrainan
tilanteen ja Suomen mittavan tuen sille. Käsittelin myös lyhyesti Suomen Nato-jäsenyyttä: – ”Pari
viikkoa sitten tehtiin Suomessa päätös ensimmäisestä varsinaisesta Nato-rakenteesta täällä.
Suomi esittää, että Norfolkin johtoportaan alaisuudessa toimiva maavoimien alaesikunta
sijoitettaisiin Mikkeliin. Luonteva esitys, sillä siellä toimii jo nyt oma maavoimien esikuntamme ja
Mikkeli on ollut perinteinen päämajakaupunki. — Tällaisen alaesikunnan saaminen Suomeen on
upea osoitus Naton luottamuksesta kykyihimme!
Suomeen on tulossa myös mitä ilmeisemmin pohjoiseen sijoitettavia eteen työnnettyjä
monikansallisia FLF-joukkoja ja niiden esikuntarakenne. Vanhana sotilaana minua on huvittanut se
keskustelu, joka syntyi Ruotsin ilmoitettua valmiutensa ottaa johtovastuun eli ns kehysvaltioroolin.
Naton sääntöjen mukaan jokaisella jäsenmaalla pitää kuitenkin olla nimitettynä yksi ulkopuolinen
kehysvaltio. Tähän tehtävään olisi aika luontevaa saada läheisin ystävämaamme. Tämä ei
suinkaan tarkoita sitä, että Ruotsi alkaisi johtaa puolustustamme. Sotilaan koulutuksellani jakokemuksellani uskallan sanoa, että kriisitilanteessa nuo FLF-joukotkin alistettaisiin nopeasti
suomalaisten komentoon.”
Päätin juhlaesitelmäni toteamalla – ”Ulkoisiin uhkiin varautumisessa Suomella on moneen muuhun
maahan verrattuna muita vähemmän korjattavaa ja anteeksipyydettävää. Valmiutemme ja
suorituskykymme ovat kokoomme suhteutettuna Euroopan parhaimmistoa. Me olemme
pitkäjänteisesti kehittäneet kokonaispuolustustamme tämän päivän uhkaakin vastaan toimivaksi
ja armeijamme on hyvässä kunnossa.”
Tuomo esitteli omassa puheenvuorossaan Mannerheim-ristin taustaa keskittyen päivän
päähenkilöihin ja heidän saamiensa tunnustusten perusteluihin. Hän kertoi myös muutamalla
esimerkillä Pajarin esityksistä Mannerheim-ristin ritareiksi ja kyseisten henkilöiden asioista ristin
saamiseksi.
Omassa tervehdyksessään juhlaan Mannerheim-ristin ritarisäätiön toimitusjohtaja
Pekka Kouri kertoi ristin perustamisesta korostaen, että Mannerheimin mielestä taistelukentällä
osoitetut taidot ja urhoollisuus oli voitava palkita samalla tavalla sotilasarvosta riippumatta. Asiaa
korjattiin Mannerheimin vaatimalla tavalla ja uuden asetuksen mukaan palkittava nimitettiin
ritariksi ja sotilasarvoltaan hän saattoi olla yhtä hyvin sotamies kuin kenraali.
Hieno osio juhlassa olivat siellä esitetyt tervehdykset. Ne täydensivät isänmaallisina,
maanpuolustuksellisina, päivän teemaan sovitettuina ja asiapitoisina oivallisella tavalla ohjelman.
Kirkkoherran kauniit muistelot ja jämäkkä lopetus oli upea päätös.
Päivän kummankin päätapahtuman musiikista vastasi MPK Hämeen soittokunta Tampereelta
kapellimestarinaan Pekka Ahonen. Soittokunta on yksi vuonna 2017 syntyneistä
maakuntasoittokunnista ja sen perustana on Partiolippukunta Tampereen Kotkien
puhallinorkesteri.
Asikkalassa järjestämämme maanpuolustusjuhla sai yleisöltä ja kunnalta kokonaisuudessaan
hienon palautteen! Tilaisuuden juontaja Hilkka Kemppi: ”Lämmin kiitos että valitsitte järjestää
tuon tarpeellisen juhlan juuri Asikkalassa.”
Kiitokset mielestäni kruunasi kirkkoherra Jari Laulaisen viesti: ”Kyllä meille asikkalalaisille harvoin tarjoutuu mahdollisuus päästä osalliseksi näin ylevästä ja mieliinpainuvasta juhlasta. – Kaikkivaltiaan runsasta siunausta Teille ja Pajarin Poikien perinneyhdistykselle.”
Paikallislehdessä ”Päijät-Häme” oli heti seuraavana lauantaina mairitteleva koko aukeaman juttu.
Näyttelymme oli tuona päivänä ensimmäisen kerran virallisesti auki yleisölle. Olin siellä Tuomon
kanssa vastaanottamassa väkeä ja heiltä saamaamme positiivista palautetta!
Tuntui hienolta olla 16.10.2024 Asikkalassa! Tuomon ja minun parin vuoden työrupeama
yhdessä asikkalalaisen ahertajan Solja Järvenpään kanssa ei ollut mennyt hukkaan!
Kale Sipi
puheenjohtaja
